Päivät pyörähtävät, viikot vierivät, kuukaudet kiirehtivät. Alkuvuodesta kaukaiselta tuntunut pääsiäinenkin on kohta. Itselleni tähän keväiseen julhaan ei liity samanlaisia latautuneita odotuksia tai toiveita kuin toiseen isoon juhlaan, jouluun. Tietynlaisia pikku valmisteluja toki teen kodin piristykseksi, pääsiäisruohot on kylvettävä ja narsissejakin mielellään hankittava. Tiettyjä pääsiäisherkkuja haluan syödä, mutta mitään ehdottomia pääsiäisruokia meillä ei ole. Pääsiäisen vietossa meillä ei ollut lapsuudenkodissakaan vakiintuneita tapoja. Useinmiten kai olimme isäni kotona.
Palmusunnuntaina virvoimme omien vanhempiemme lisäksi vain isovanhemmat, jotka yhdessä vaiheessa asuivat aika kaukana. Eli ajelimme koko perhe mummoloihin ilahduttamaan ja toivottamaan kaikkea hyvää mummoille ja ukeille. Meillä oli vielä semmoinen tapa, että isovanhemmat menivät leikisti nukkumaan, että saimme herättää heidät virpomalla. Näin siis, jos emme sattuneet olemaan edellistä yötä heillä. Ja aamulla oli jo omat vanhemmat herätelty loruillen. Tähän liittyi mukavaa jännitystä, että ehditäänkö ennen kuin heräävät. Äidinäiti teki jossain vaiheessa palkkioksi meille jokaiselle kolmelle tytölle isot, lähes leivän kokoiset, voisilmäpullat! Ja usein palkan saimme vasta pääsiäisenä.
Lapsuudessani en tottunut noidaksi pukeutumiseen ja ovelta ovelle kulkemiseen virpomisen suhteen. Suhtaudun siis jokseenkin varauksellisesti tähän... touhuun. En voi sille mitään, mutta mielestäni nykyinen virpomiskulttuuri muistuttaa amerikkalaista karkki tai kepponen- tapaa, vaikkei mitään kepposia kukaan tekisikään. Toisinaan kuulee myös ikäviä kokemuksia siitä, etteivät virpojat ole olleet tyytyväisiä saaminsa palkkoihin :( ! Olen itse kyllä lähes aina jollain pienellä karkkipalkkiolla varautunut, mutta jollain tapaa koen kiusallisena tai hämmentävänä kun mukeloita juoksee ovella.
Siis nyt nimittäin tuntui juoksevan. Kollegani ihmettelikin, että kas kun kävikin niin paljon virpojia, kun meillä on omiakin lapsia. Siitä jotenkin sain tiivistettyä omia ajatuksiani virpomisperinteeseen liittyen; virpomisella haluaisin lasteni ilahduttavan kenties jo hieman vanhempia ihmisiä, kenties sellaisia joilla ei ole vielä omia lapsenlapsia tai ovat esim yksinäisiä. Omien lasteni haluaisin näkevän vaivaa vitsojen koristelun eteen ja ymmärtävän, ettei karkkien määrä ole päätarkoitus. He eivät siis ole kiertäneet, enkä heitä ole ajatellut kuskaavani ympäriinsä virpomassa. Hra Kuopus ei ollut halukas askartelemaan vitsoja edes appivanhemmilleni, Neiti oli tehnyt koulussa pari oksaa. Herra kuitenkin alkoi innostua asiasta, kun tuttavaperheiden lapsia vitsojen kanssa ovella kävi, ja hän tajusi karkkia tulevan useammasta paikasta. Tein oman mielipiteeni selväksi, katsotaan miten asian ymmärtävät tulevina vuosina.
Työviikkoni on vielä normaaliakin lyhyempi, huomenna on viimeinen työpäivä. Viiden päivän pääsiäisloma edessä! Luvattu mainiota säätä, joka aiheuttaa lievän pistoksen mielessä pihan haravoinnin suhteen. Olen kuitenkin tehnyt hyvän päätöksen lähteä lasten kanssa siskoilemaan/täteilemään. Miehellä on huikeat suunnitelmat, viime kesän benji-hypystä innostuneena? hän on menossa laskuvarjohyppykurssille! Pääsiäisloman päätteeksi lähdemme vielä Piknik-risteilylle appivanhempien kanssa, joten menoa ja meininkiä riittää viideksi päiväksi!!
Oli mukavaa ja mielenkiintoista lukea virpomismietteitäsi. Itse muistan savolaisesta lapsuudestani sen, ettei Savossa virvottu kuin ortodoksien (siirtokarjalaisten) kesken. Isänäitini oli ortodoksi, joten kävimme siskoni kanssa virpomassa mummolassa. Sen sijaan esimerkiksi äidin pohjalaista äitiä ei "sopinut" virpoa. Koska olen osin pohjalaisjuurinen, vietimme muutaman pääsiäisen Pohjanmaalla tätini luona. Siellähän taas lankalauantaina lapset kulkevat talosta taloon trulleiksi pukeutuneena toivottamassa hyvää pääsiäistä, virpomista se ei kuitenkaan ollut. Nykyinen koko Suomeen (Pohjanmaalla ei kai vieläkään virvota palmusunnuntaina, mutta sielläkin virvotaan - lankalauantaina!) levinnyt virpomiskäytäntö yhdistää itäisen ja läntisen perinteen. Itse annoin lasteni pukeutua noidiksi ja virpoa naapureita sovitusti (ja se oli mielestäni mukavaa), mutta olin aika yllättynyt siitä, miten meidänkin ovellamme kävi toistakymmentä lapsiporukkaa, osa jopa lepakoiksi tai supermiehiksi pukeutuneena. Se tuntui kieltämättä omituiselta!
VastaaPoistaMinäkin muuten olen enemmän jouluihmisiä. Rakastan joulua enemmän kuin mitään muuta aikaa vuodessa.
Hyvää pääsiäistä ja viiden päivän lomaa! Me suuntaamme pääsiäiseksi Savoon ja piipahdamme Pohjois-Karjalassakin. <3
Katja: Sitähän se nimenomaan on, itäisen ja läntisen sekoittumista. Mutta että lepakoina ja supermiehinä virpomassa!! Huh sanon mie! Siinä on totisesti jo mennyt Halloweenitkin samaan soppaan....
VastaaPoistaHyvää pääsiäistä ja lomaa Sinulle ja perheellesi! Ajelkaa varovasti! Me suuntaamme näillä näkymin Pohjois-Karjalaan vasta kesällä... kamalan pitkä aika onkin edellisestä käynnistä.
Minullakin on mukavia muistoja lapsuudesta virpomisen suhteen. Tehtiin hienoja oksia "hartaudella" ja sitten käytiin mummolan naapurustossa virpomassa suuren jännityksen kera.
VastaaPoistaNyt olen jo muutaman vuoden kauhistellut sitä, millaiseksi tuo virpominen on osan lapsien keskuudessa muuttunut :/ Jopa melkein jo teini-ikäisiä poikia näkee tyyliin joku yksi höyhen oksassa kiertävän ovelta ovelle "kerjuussa". Moni omakotitalossa asuva tuttu on sanonut, että osa on selvästi pöyristynyt, jos antaa tyyliin pari käärekarkkia tms. Sunnuntaina kävelimme tuolla läheien rantamme kupeessa missä myös omakotitaloja ja törmäsimme mm seurueeseen, missä oli kahdeksan lasta, joista 5 pukeutunut ja muut notkuivat mukana. Jotenkin se kiva perinne on muuttunut valitettavasti vähän sellaiseksi ahneuden ilmentymäksi ja se harmittaa.
Mukavaa pääsiäisen aikaa!
Susa: "kerjuu" on juuri se sana, jota minäkin olen asiaan liittyen käyttänyt :/!
VastaaPoistaMukavaa pääsiäistä Sinullekin!