lauantai 3. joulukuuta 2011

Juurilla

Joulu 1976, vaunuissa minä, Mummolan pihalla, ensivisiitillä Pohjois-Karjalassa.


Minut on käyty synnyttämässä Helsingissä, mutta juureni ovat vahvasti Pohjois-Karjalan maaperässä.
Kun minulta kysytään mistä olen kotoisin, puoliksi vitsaillen vastaan etten mistään. Olen ehtinyt asua monella paikkakunnalla, monessa asunnossa. Jatkan vastaustani, että olen kotoisin Pohjois-Karjalasta. Ei se yleensä riitä ihmisille, ja sitten tarkennan jotenkin. Tosin en sittenkään voi vastata yhdellä sanalla. 

Olen asunut ennen Lounais-Hämeeseen muuttoani viidellä eri paikkakunnalla. Minulla ei ole varsinaista lapsuudenkotia, koska muistan lapsuudestani viisi eri asuntoa jossa olemme asuneet. Mikä on se minun "kotikoti", jos oikein mietin? 

Juuri nyt olen isäni luona, talossa jossa asuin itse vain nelisen vuotta ennen kuin vanhempani erosivat. Tässä talossa on tietty kodin tuntu, ja tälle paikkakunnalle liittyy paljon tärkeitä lapsuuden ja teini-iän muistoja. Mutta tärkein paikka täällä on Mummola, isäni kotipaikka. Ainoa paikka minun elämässäni, joka on ollut aina olemassa.

Talo, jonka ukkini isä on poikineen rakentanut sodan jälkeen, kun heidän oikea kotinsa jäi rajan taakse. Talo jonka nurkat ja huoneet haluan kiertää sinne mennessäni. Talo ja pihapiiri, johon liittyy niin paljon hyviä muistoja. Talo, johon mummoni tuli nuorena miniänä puolisonsa sisarusten sekaan. Talo, jonka yläkerran kamarissa isäni on syntynyt.

Mummola laitetaan jossain vaiheessa myyntiin. Siihen liittyvää surutyötä olen tehnyt jo ennen Ukin kuolemaakin, mutta nyt asia vasta alkaa kunnolla konkretisoitua. Isäni ja tätini puolisoineen ovat pitkin syksyä siivonneet ulkorakennuksia, ja huomenna on tarkoitus tehdä jonkinlaista katsausta siihen, mitä me lapsenlapset haluaisimme Mummolasta mukaamme...



3 kommenttia:

  1. Luin kaiholla mummolamuistojasi. Meillä nimittäin äitini lapsuudenkoti, suuri maalaistalo, myytiin. Äitini teki kaupat vain talosta ja pienestä pihasta, jätti kaiken metsän itselleen (onneksi). Mutta mummolan talossa asuvat nyt toiset ihmiset, se tuntuu joskus haikealta, vaikka onkin osa elämän kiertokulkua sekin.

    Lämpimiä ajatuksia sinne Pohjois-Karjalan suuntaan!

    VastaaPoista
  2. Katja, hei ja kiva tavata täälläkin pitkästä aikaa :)! Jotenkin vähän toivoin /arvelin siun tätä kommentoivan :)

    Haikeaa ja hauskaa... huomenna jatkuu vielä hetken oma osuuteni tämän kertaisessa katselmuksessa...

    VastaaPoista
  3. Samanlaiset vaunut on meillä ollut omilla lapsillanikin Lapin mummulassa käytössä. Uutena haettiin toisessa mummulassa Noormarkussa suoraan Oran tehtaalta vuonna-75. =)

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi!