Tehtävä

"On se sinullekin annettu tehtävä,

jouluna ja joulun jälkeen; iloksi sinutkin on tarkoitettu. 

Iloa viemään, valoa pimeään, hymyä, hyvää sanaa.

Kukaan ei niin köyhä, ettei jaettavaksi ystävällisyyden lahjaa,

 kukaan ei niin rikas, ettei sitä tarvitsisi. 

Ilo annettu jaettavaksi, valo vietäväksi eteenpäin.

Hyvää Joulua ihmiset, iloa, valoa ja rauhaa."

-Maaria Leinonen-

(ei ole pihatonttumme noin huurteinen kuin kaksi vuotta sitten, mutta sivuutan sään ja ammennan joulunfiilikseni loppurippeet tämän päivän mukavista valmisteluaskareista)

Tonttuillen

Jouluvapaa alkoi leppoisasti kuusenhakureissulla Miehen kanssa. Lähellä asuvan työkaverin ladonnurkalta sai hakea komeita latvakuusia, ja valinnanvaraa oli. Tuolla se nyt lämmittelee ulkoeteisessä. 

Sen jälkeen suuntasimme jättimarketin vilinään sen verran, että saimme kalat huomista savustusoperaatiota varten. Kävimme lisäksi syömässä ulkona, kaksin kun olimme liikenteessä. Maistuipa vuohenjuustosalaatti valkoviinillä kyyditettynä hyvältä!

Ilta on saunan jälkeen vierähtänyt lahjoja paketoiden... Neiti on vielä kummitädin huomassa, ja Herra meni vuorostaan ystävälleen yökylään :). Pitkästä aikaa olemme kaksin kotona, erikoinen tilanne. 

Lakkasin varpaankynteni kirkkaanpunaisella, Bordeaux-nimisellä kynsilakalla, jonka sain Mamman uunin Marialta jouluarpajaisten palkintopaketista :), laitoin portaikossa päivystäville tontuille lyhdyn ja kuuntelen Jouluradiota. 

Taitaa se löytyä sittenkin, vaikka hiukan olen epäillyt sen eksyneen... :)

Tuli niin hyvä olo kun kävin jumpassa, ja venytellessä katselin jumppasalin kristallikruunua onnellisena. Arjen luksusta kuntoilla kristallikruunun loisteessa! Että sainkin itseni jouluviikolla jumppaan!

Arjen glamouria on myös ihana viime talven alesta ostamani paljetein koristeltu neulebaskeri :). 

Kotiin ajaessa Zen Cafen Piha ilman sadettajaa kuulosti pitkästä aikaa todella hyvältä kappaleelta. Niin se on, että olisin kuin palanut ja revitty maa ilman Miestäni. Miten hän minua jaksaakin... olen onnellinen ja kiitollinen Hänestä. Sen verran lähellä on eräs erotilanne, että omaa parisuhdettakin on tullut mietittyä monelta kantilta.

Saunan lauteilla, tervantuoksussa maatessani ajattelin, että olen kaikin puolin onnekas nainen. Ja että taitaa se joulukin oikeasti tulla. Kaikki lahjat ovat vielä paketoimatta, mutta onhan tässä vielä kolme iltaa aikaa :). Huomenna Neiti lähtee kummitätinsä luokse Turkuun pariksi yöksi, palautuu kuusta koristelemaan aatonaattona. Kuopuksen ystävä tulee eka kertaa yökylään, ja Kuopus haluaisi sitten seuraavaksi yöksi vuorostaan ystävänsä luokse :). No siinäpä kuluisi aaton odotus rattoisasti!

Sokerileipurit vauhdissa ja jouluaatoksia

Tämmöistä meillä eilen ja tänään. Lisäksi viitisenkymmentä karjalanpiirakkaa, joista noin puolet pääsi pakastimeen odottamaan joulupöytää. Muuta en sitten leivokaan. Onneksi aattona meillä syötävä ateria kootaan nyyttäriperiaatteella, kun pöydän ympärille kokoontuu kahdeksan henkilöä. 

Joulufiilikseni lymyilee yhä jossain, hetkittäin se on minua kyllä jo lähestynyt vaivihkaa erinäisissä tilanteissa: saadessani asiakkailtani suklaisia paketteja runsaiden kehujen, kiitosten saattelemana tai Neidin koulun joulujuhlassa. Mutta pääasiassa mennä porskutan arjen aherruksessa, mieli hiukan apeana ja kurjaa säätä sadatellen. En tiedä vaikuttaako sekin asiaan, ettei minulla ole pyhiä enempää nyt joulun aikaan lomaa. 

Huomenna kuitenkin menemme lasten kauneimpiin joululauluihin ja mahdollisesti kuustakin hakemaan. Mutta nyt saunaan! 

Voi hyvin ja kaunista 4. adventtisunnuntaita!

Enkelihymyjä

 " Oletko kohdannut enkelin toisessa ihmisessä? Saanut ehkä apua pyytämättä tai kohdannut jonkun, joka on hetken kulkenut rinnallasi, kuunnellut ja ymmärtänyt?

Jokainen voi olla häivähdys enkelin hyvyyttä toiselle. Usein tarvitaan vain pieni hetki aikaa: kuulevat korvat ja näkevät silmät löyvät paikan hipaista toista enkelin lailla."

- Tiina Laaninen, kirjasta Enkelihymyjä -

Yksi sivu elämässäni on kääntymässä, kun jätän MLL:n paikallisyhdistyksen puheenjohtajuuden neljän vuoden, ja koko hallitustyöskentelyn seitsemän vuoden jälkeen. Vuosiin on mahtunut uusia ystäviä, paljon naurua, iloa, asioiden järjestämistä, monta kokousta, hermoilua, tuskailuakin välillä, mutta lyhyesti kiteytettynä antoisia hetkiä paikallisten lapsiperheiden, lasten ja nuorten hyväksi, ruohonjuuritasolla ahertaen. Vapaaehtoistyössä kiteytyy mielestäni konkreettisesti se, että sen mitä annat saat takaisin. Kun olen ollut järjestämässä toisille ihmisille tapahtumia ja toimintaa, olen saanut paljon myös itselleni.

Sain "jäähyväis"lahjaksi ihanan Minna Immosen kuvittaman ja Tiina Laamasen kirjoittaman/kokoaman kirjan Enkelihymyjä. Oli vaikea valita minkä tekstin tähän kirjoittaisin, niinpä laitoin saman jonka hetki sitten luin ravintolaillallisemme päättyessä hallitusaktiiveillekin ääneen. Kokonaan en toki MLL-toimintaa hylkää, mutta jonkinlainen hengähdystauko kuitenkin alkaa, koska olen ollut aktiivisesti mukana monessa näinä vuosina. 

"Enkeli on jokainen, jolle on uskottu tehtävä. Enkeleitä ovat kaikki ne voimat, jotka ihmisessä asuvat." 

- Moses Maimodines-

Alkuviikon ajatuksia

Olen mennä kouhottanut kuin heikkopäinen viimeiset viikot. Tajusin eilen ajaneeni viikon aikana pitkälti toistatuhatta kilometriä autolla. Pimeys meinaa tainnuttaa. Eilen aurinko näyttäytyi hetkellisesti rotinavierailulla ollessamme (molemmat kuvat muuten ystäviemme kotona otettuja). Ilta-Sanomissa luvataan pientä pakkasta ja lunta jouluksi tännekin. Toivon niin. Joulufiilis on kyllä paljon kiinni säästä. Ainakin minulla. Ajoissa tilatut joulukortit ovat kirjoittamatta. Postimerkit jo kyllä ostin. En saa joulusta nyt kiinni. Hoidan kyllä siihen liittyviä asioita, mutta jotain puuttuu. :(

Pienet kädet...

Näitä pieniä käsiä kävimme tänään ihmettelemässä. Suloinen poikakääryle nukkui tyytyväisenä isojen sisarusten melskatessa ympärillä lastemme kanssa, ja meidän vanhempien turistessa kuulumisiamme. Valtava lämpö täytti sydämeni ja onnenkyyneleet silmäni, kun meitä pyydettiin pienokaisen kummeiksi. Pääsemme Mieheni kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä, pariskuntana kummeiksi. Molemmilla on ennestään yhdet omat kummilapset, minun jo täysi-ikäinen nuori nainen ja Mieheni kummipoika täytti juuri 13 vuotta. Kävimme itse asiassa synttärikahveilla rotinareissulta palatessamme. 

Jouluiset aatokset ja juhlaan valmistava tunnelma ovat olleet minulta toistaiseksi kadoksissa, mutta tämän ihanan asian saattelemana koin jo onnekseni häivähdyksen jouluiloa. Lauloimme lasten kanssa kotona joululauluja heidän aloitteestaan iltapalapöydässä, hehän osaavat jo vaikka mitä! Josko näillä eväillä jaksaisin aloittaa työviikon, ja löytäisin lisää joulutunnelmaa...

Katsaus pikkulomaseen...

Ensilumi koettiin Pohjois-Karjalassa, ja olipa sitä sitten kotiinkin jo satanut reissumme aikana. Mummolassa roihusi notski, johon miesväki kantoi käyttökelvotonta tavaraa navetan vintiltä. Paljon kuitenkin onneksi säilytettäviä ja kierrätettäviäkin aarteita. Sairastelut sekoittivat viikonlopun viettoa, meistä viidestä serkuksesta pääsikin paikalle vain kaksi. Josko kevätpuolella vielä ehtisimme mummolaan kokoontua... Kävimme lasten kanssa edesmenneiden isovanhempien haudoilla, vielä elossa olevan äidinäidin luona vietimme viimeisen reissuyön. Ihana oli tavata rakkaita.

Nyt pitäisi jaksaa tehdä opiskelijan loppuarviointi. Tämä viikko on töiden puolesta lyhyt, enää huominen ja tänäänkin olin puolet päivästä "koulussa". Viikonlopulla pääsemme nuuskuttelemaan AW:n vauvaa, poikakäärylettä :) Ihanuutta on se!!!

Hyvää loppuviikkoa Sinulle!

Juurilla

Joulu 1976, vaunuissa minä, Mummolan pihalla, ensivisiitillä Pohjois-Karjalassa.

Minut on käyty synnyttämässä Helsingissä, mutta juureni ovat vahvasti Pohjois-Karjalan maaperässä.

Kun minulta kysytään mistä olen kotoisin, puoliksi vitsaillen vastaan etten mistään. Olen ehtinyt asua monella paikkakunnalla, monessa asunnossa. Jatkan vastaustani, että olen kotoisin Pohjois-Karjalasta. Ei se yleensä riitä ihmisille, ja sitten tarkennan jotenkin. Tosin en sittenkään voi vastata yhdellä sanalla. 

Olen asunut ennen Lounais-Hämeeseen muuttoani viidellä eri paikkakunnalla. Minulla ei ole varsinaista lapsuudenkotia, koska muistan lapsuudestani viisi eri asuntoa jossa olemme asuneet. Mikä on se minun "kotikoti", jos oikein mietin? 

Juuri nyt olen isäni luona, talossa jossa asuin itse vain nelisen vuotta ennen kuin vanhempani erosivat. Tässä talossa on tietty kodin tuntu, ja tälle paikkakunnalle liittyy paljon tärkeitä lapsuuden ja teini-iän muistoja. Mutta tärkein paikka täällä on Mummola, isäni kotipaikka. Ainoa paikka minun elämässäni, joka on ollut aina olemassa.

Talo, jonka ukkini isä on poikineen rakentanut sodan jälkeen, kun heidän oikea kotinsa jäi rajan taakse. Talo jonka nurkat ja huoneet haluan kiertää sinne mennessäni. Talo ja pihapiiri, johon liittyy niin paljon hyviä muistoja. Talo, johon mummoni tuli nuorena miniänä puolisonsa sisarusten sekaan. Talo, jonka yläkerran kamarissa isäni on syntynyt.

Mummola laitetaan jossain vaiheessa myyntiin. Siihen liittyvää surutyötä olen tehnyt jo ennen Ukin kuolemaakin, mutta nyt asia vasta alkaa kunnolla konkretisoitua. Isäni ja tätini puolisoineen ovat pitkin syksyä siivonneet ulkorakennuksia, ja huomenna on tarkoitus tehdä jonkinlaista katsausta siihen, mitä me lapsenlapset haluaisimme Mummolasta mukaamme...

Kirppisterapiaa eli työahistuvuodatusta kera sisustusjutskien

Työpäivä oli pitkästä aikaa semmoinen, että itku pääsi kotona. Kiireistä ja sekavaa. Lounaaksi leipä ja mehua toinen käsi autonratissa. Keskeneräisiä ohjeita sairaalasta kotiutuville ja ärsyttävää asioiden jäljittämistä sen takia. Ihme asioista soittelevia asiakkaita... tai minusta ne tuntuivat ihme asioilta, heille tietenkin tärkeitä ja tosia. Empatiakykyni vain ei enää jaksanut venyä. Pah. Niin sanotusti kutsumus koetuksilla. Siis jos vielä jonkun mielestä nykypäivänä sairaanhoitajan ammatti on kutsumusammatti...

No, hakiessani Neitiä kuvataidekoululta, poikkesin siivoamaan kirppispöytäni. Osuipa viereisessä vaaterekissä silmiini kaunis kangas, joka osoittautui kahdeksi verhoksi. Olen riisunut kaikki ikkunamme verhoista aikaa sitten tapahtuneen ikkunoiden pesuoperaation takia, ja verhottomina ne ovat olleet siitä asti. Nytpä sain hyvin äkkiä nämä ihanat lastenhuoneen ikkunaan paikoilleen! :) Näin se vaan on, että parhaat kirppislöydöt tulevat vastaan silloin kun niitä ei etsi. Ja sen myönnän, että paha tuuleni sekä harmitukseni häipyivät lopullisesti kun löysin verhot. Sen verran shoppailijan vikaa ja materialistia tunnustan itsessäni olevan, että psyykkistä mielihyvää saan reilusti näin hyvästä löydöstä.

Namuverhot ikkunassa

Verhot toisesta suunnasta.

Verhojen lisäksi samaisessa pöydässä oli tämä suloinen maatuskatyyny! En ole sen kummempi maatuskafani, mutta niin herkullinen tämä oli, etten voinut jättää ostamatta. Värit käyvät niin ihanasti lastenhuoneeseen, ja neiti toki ihastui ikihyviksi tähän. Ekassa kuvassa huvittava yksityiskohta, Hra Kuopuksen jalat taka-alalla, isäntä kutittelee häntä ja Neiti nappasi kuvan tyynystä + pehmolehmästä huomaamatta taustatapahtumia :)!!!

Lehmä poseeraa

Maatuskat

Kaksi alinta kuvaa ovat "ihan muuten vaan"- kuvia lastenhuoneen värimaailmasta. Taannoisen rempan yhteydessä muutimme yläkerran toisen päädyn lasten valtakunnaksi. Toistaiseksi he ovat viihtyneet paremmin kuin hyvin yhdessä, ja toivon mukaan viihtyvät vastakin. Huone on niin iso, että saamme varmasti jaettua sitä niin, että molemmilla on myös yksityisyyttä siinä vaiheessa kun sitä alkavat enemmän kaivata. Kaikenlaisia suunnitelmia minulla jo onkin huoneen uudelleen järjestämisestä/sisustamisesta, mutta toistaiseksi mennään vielä iloisilla väreillä ja pienillä hassutuksilla, kuten Prahasta tuodut kissamaalaukset, valaistu Muumi-kello tai aurinkolamppu! 

Kissat, Porinmatti ja Muumi

Sikinsokin