lauantai 2. helmikuuta 2013

Potkutellen





Hoitelin tänään työmatkat potkutellen. Keli oli mitä mainioin ja luisto loistava, ainoastaan kotitiemme oli kevyesti hiekoitettu. Olin suunnittellut käveleväni, mutta aikaiseen aamuvuoroon nousu tuotti vaikeuksia ja olin lopulta noin viisi minuuttia aikataulustani jäljessä. Joten eikun Eslan kyytiin ja menoksi. Matka joutui niin hyvin, että oli työpaikalla kymmenen minuuttia aiemmin kuin kävellen. Jäi ruhtinaallisesti aikaa kuivatella hikeä ja hieman ehostautuakin. 

Saimme pari viikkoa sitten Mieheni työkaverin vanhan potkukelkan, koska kaupungissa asuvana se oli hänellä tyhjänpanttina. Siellä kun hiekoitetaan teitä vissiin useammmin. Lapsuudessa noilla vempeleillä tuli viiletettyä useinkin, meillä taisi olla parhaimmillaan kolme eri kokoista potkuria kotona. Kuvassa oleva on yksi niistä, jäänyt tosin jo meidänkin lapsille pieneksi, ja keskiaisa puuttuu. Vaatisi huoltoa.

Erityisen tehokasta treeniä alaselälle, takareisille ja pakaroille tuolla pelillä saa vauhdin hurman lisäksi. Sen verran rattoisasti sujui tuo työmatka, että löysin itseni äsken tutkimasta potkupyörä- eli kickbikemalleja. Toisi mukavaa vaihtelua pyöräilyyn, jota tosin aivan liian vähän hyödynnän työmatkojen hoitoon. Kotihoidossa se oli mahdotonta, koska tarvitsin omaa autoa lähes joka työpäivä. Syksyllä aloittaessani osastolla pyöräilin jonkun verran, mutta täytyy kunnostautua keväällä taas. Nyt kun ei tarvitse kuljettaa lapsia hoitoon samalla, on hyvä vaihe ihan tosissaan miettiä työmatkaliikkumista uudessa valossa.


9 kommenttia:

  1. Minäkin potkuttelin työmatkoja pari kertaa, mutta sitten tuli se hiekanjyvä, ja rötkähdin (vähän lahosta) kahvasta läpi. Kelkka on varikolla, kahvatonna sitä ei voisi ohjata. Kelit olisi kyllä mitä mainioimmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, sattuiko pahasti tuo rötkähdys? Meidän äitikin kaatui aikanaan hiekanjyvän takia ja satutti mahansa aika tavalla.

      Eilen luisti myös hyvin työmatka :)!

      Poista
  2. Pikarysäyksellä lapsuuteen. Potkukelkkahaikeus iski. Täällä kaupungissa niitä näkee vain valokuvissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pääset sinäkin potkuttelemaan vielä joskus!

      Poista
  3. Oi, minullakin oli tuollainen potkukelkka pienenä. Se oli ihana. Nyt haaveilen samanlaisesta, mutta isommasta, mutta oikeasti hankin tuollaisen vasta sitten, kun asuinpaikka vaihtuu sopivammaksi. Harmi, että tuollaisella ei voi kulkea kaikkialla. Kickbike on tosi kiva kapistus, suosittelen :) Se tuo taatusti vaihtelua pyöräilyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärsinkö siis oikein, että sinulla Nan on itselläsi kickbike? Jos on, niin minkä merkkinen?

      Poista
    2. Joo, minulla on kickbike. Se on Cross max. Sillä liikkuminen on tosi mukavaa, erilaista kuin pyörällä. Se tosin on sanottavaa, että jos teen tosi pitkän lenkin (yli 10 km) potkuttelu alkaa tuntua minulla polvissa. Toiset taas sanovat, että he pystyvät polvivaivaisina liikkumaan tuolla hyvin.

      Poista
    3. Kiva kun kerroit kokemuksistasi! Mielenkiintoista, alan innostua asiasta koko ajan enemmän. Aika vähän noita näkyy meillä päin, yksi henkilö huitelee potkien ilmeisesti työmatkansa näillä nurkilla.

      Poista
    4. Kyllä tuolla kulkeminen kääntää päitä, ei se niin yleinen kapistus ole. Harmi vain, että kickbike on varsin kallis, vaikka kaipa noita halvempiakin malleja on kuin tuo cross max. En tiedä mitä eroja noilla malleilla on käytännössä. Olisi varmaan hyvä, jos pääsisit kokeilemaan tuollaista ennen ostoa. Minä en kyllä kokeillut eikä harmita :)

      Poista

Kiitos ajatuksestasi!