Viisi sanaa (haaste)

Blogistanian haasteet ovat hauskoja, niin myös tämä uusin. 

Ohjeet menevät näin, (lainasin tämän parin mutkan kautta): "Jos haluat minulta seuraavan haasteen, mainitse siitä kommentissasi. Minä listaan viisi sanaa/asiaa, jotka miellän sinuun. Ne voivat olla järkeenkäypiä tai täysin satunnaisia sanoja/ asioita. Sinun tulee julkaista antamani lista blogissasi ja tehdä postaus kommentoiden sinulle annettuja sanoja. 

Minä pyysin sanoja Lumiomena-blogin Katjalta, ja sain nämä seuraavat. Jotenkin oli ihan pakko muokata sen verran omakseni, että halusin laittaa sanan kaveriksi kuvankin :).

METSÄ - rauhoittaa ja virkistää. Lapsena lähimetsässä syntyivät parhaat leikit. Isovanhempien kanssa olen kulkenut sienessä ja marjassa. Äidinisä tunsi Ilomantsin rajaseudun metsät työelämän myötä, siellä ajelimme saloteillä puolukoiden perässä, karhun jalanjäljissä. Mieheni kiinnostuksen innoittamana käymme metsässä koko perheen voimin, lapsetkin tuntuvat ajoittain oikein kaipaavan metsään. 

KISSAT - nuo ihanat karvanaamat, silkkitassut, nöpönenät, hassunhauskat, syötävän suloiset, raivostuttavan itsepäiset, omahyväiset, hullunrohkeat, hellyydenkipeät kehrääjät, ylpeät saalistajat... Mosse (x2), Lotta Iines, Piki I, Rymy Elviira, Piki Paukkunen, Siiri, Peksi, Roope ja Rymy. Siinä elämäni kissat. Mosset olivat mummolan kissoja, raidallisia rontteja. Olin kymmenen kun saimme omaan kotiin kissan. Ja sen jälkeen olen elänyt melkein koko ajan kissan kanssa. Meille kuuluu kattimus, kyllä vanhassa talossa pitää hiirenpyytäjä olla. Kurnau!

LUKEMINEN - pitkäkestoisin harrastukseni, joka oli monta vuotta tauolla tai ei oikeastaan tauolla, vaan erittäin satunnaisesti tapahtuvaa. 

Isäni luki meille paljon ja nyt ukkina myös lapsenlapsilleen :). Muistan hänen aikoinaan lukeneen c-kasetille ääneen kirjoja, koska oli paljon töiden takia iltaisin pois kotoa. Niinpä pystyimme kuuntelemaan siskojeni kanssa hänen lukemiaan satuja iltaisin. Tai en muista oikeastaan lukiko isä nimenomaan iltasatuja meille... Isän kanssa olen käynyt kirjastossa, ja muistan hyvin miltä Kiteen kunnankirjastossa tuoksui ja näytti. 

Muistan tarkasti miten luin ensimmäisiä "romaaneja", juuri lukemaan oppineelle tarkoitettuja kirjoja, mm. Hiekkalan lapset-sarjaa, joka sijoittui sota-aikaan. Jotenkin jo silloin muistan tajunneeni, että isovanhemmat ovat eläneet sitä aikaa oikeasti. 

Luen milloin mitäkin, paitsi dekkareita tai scifiä. En ole lukenut maailmankirjallisuuden klassikoita. Eniten kiinnostavat tavallisten ihmisten elämästä ja ihmisuhteista kertovat kirjat, mielellään edes pienellä oikeaan elämään pohjautuvalla vivahteella. 

Lasten kasvaessa olen löytänyt lukemisen taas uudestaan, mutta nytkin se on melko kausiluontoista. Jos teksti ei imaise minua mukaansa heti alkumetreillä, kirja jää lukematta. Parhaimmillaan lukeminen irrottaa minut niin täysin arjesta, että kuljen "kirjan maailmassa" vielä monta päivää kirjan päätyttyäkin. Toisinaan tunnen suunnatonta haikeutta kirjan loppuessa. Välillä kirja on ahmittava lähes kerrallaan, välillä saatan lukea yhtä teosta viikkotolkulla. 

MUSIIKKI - hoitaa, rentouttaa, ilahduttaa, piristää, voimaannuttaa, tanssittaa, itkettää, lohduttaa, naurattaa... Musiikin suhteen olen ollut aina enemmän kotimaisen kannattaja. Haluan heti ymmärtää, mistä laulussa on kysymys. 

Kun yläasteella muut fanittivat NKOB-poikabändiä, minä liimasin Samuli Edelmanin kuvia huoneeni seinille. Samuli oli eka oikea idolini. Sen jälkeen tuli lukioikäisenä aika jolloin Miljoonasade oli ykkösbändi. Voi sitä ilmettä kuvassa, jossa olen kaverin avulla päässyt Ilosaarirockin backstagelle Heikki Salon kainaloon ;)! 

Musiikin kuuntelemisen suhteenkin oli taukovuosia, kunnes muutama vuosi sitten Juha Tapio iski tajuntaan sellaisella rytinällä, että jäi Samulikin kakkoseksi. Samaan aikaan aloin kuunnella muutenkin paljon enemmän levyjä, lainata niitä kirjastosta ja ostaa jopa omaksikin. Enemmistö levyistämme kun on ollut Mieheni lemppareita.

Itse en ole koskaan mitään instrumenttia soittanut, enkä edes tuntenut kiinnostusta soittamiseen. Kuorossa olen laulanut ala-asteella jonkun vuoden, ja laulaminen on kyllä mukavaa. Nuoteista en ymmärrä mitään. Mieheni puolella on musikaalisuutta suvussa, ja se näyttää periytyneen lapsillemmekin. Tai jostain olen kyllä lukenut, että kaikki me olemme omalla tavallamme musikaalisia... :)

ITÄ-SUOMI - juuret, lapsuudenmaisemat ja -muistot, karjalanpiirakat, miun kieli, kaipaus, ilo, lämpö, suku, kaukana... Elämäni on kulkenut ja asettunut tänne toiselle puolelle Suomea. En tiedä osaisinko kuitenkaan muualla olla, edes idässä?