16.9.2011

Iltapäivällä minulla olisi ollut pakottava tarve kirjoittaa tänne ajatukseni suodattamattomina. Antaa palaa, tekstin tulla yhtenä ryöppynä. Samanlaisena sekamelskana, kuin ajatukset päässäni tapaavat myllertää. Pakottavan tarpeen ohi kuitenkin ajoivat vieläkin pakottavammat tarpeet, kuten ruoanlaitto ja eilisen jättisienisaaliin putsaaminen. 

Nyt on syöty, pelattu, luettu, iltapesut tehty ja lapset sängyissään. Sieniä vieläkin kori melkein puolillaan. Puuliesi luo lämpöään toista kertaa tänä syksynä, oikein kunnon emona laitoin uuniin vielä riispuuron aamua ajatellen tekeytymään. Kuivuri hyrisee jo ainakin neljättä satsiaan suppilovahveroita. Olen väsynyt, mutta aika sopivasti. Menen suihkuun, odotan miehen kotiin pitkän työpäivän väsyttämänä ja katsomme kenties toisen jakson Jälkiä jättämättä-sarjasta. 

Ilahdun ajatuksesta, että huomennahan on jo tiistai. Kolme vuotta olen tehnyt pitkän vuorotyörupeaman jälkeen viikkotöitä, ja nyt huomaan eläväni viikonloppujen odotuksessa... 

edit. uuden sarjan nimi oli hukassa, nyt oikea.