Luen Kähkösen kirjoja ahmimalla, aamulla lopetin eilen mainitsemani Rautayöt, ja aloitin heti perään kolmannen kirjan Jään ja tulen kevät. Kun en lue, kertaan mielessäni kirjojen tapahtumia, samaistun päähenkilöiden tunteisiin ja ajatuksiin, suren heidän puutettaan ja sota-ajan muita vaikeuksia, kauhistelen/häpeän oman elämäni/-mme yltäkylläisyyttä päätyen saarnaamaan lapsillekin normaalia enemmän, jos he vaikka nirsoilevat ruokapöydässä. Huomaan puhuvani omaa murrettani normaalia enemmän. Huomaan ajattelevani joitakin asioita ikään kuin päähenkilö Anna Tuomen ajatustyylin ja arvojen kautta. Onkohan se jotakin tämänkaltaista kun näyttelijä tutustuu uuteen roolihahmoonsa? Tuntuu kuin olisin jonkinlaisessa "lukutranssissa"!
Keitin iltapäivällä mansikka-punaherukkakiisseliä ja ohrapuuroa puuliedellä. Samalla mietin menneitä sukupolvia, menneitä naisia liesiensä äärellä, kauha kädessä puurokattiloidensa kanssa. Omia mummojani ja heitä edeltäneitä, joista en juuri mitään tiedäkään. Luin netistä Kähkösen kirjojen esittelyitä ja katsoin kaksi haastatteluvideota. Olen löytänyt uuden idolin ja lempikirjailijan.
Voi että!! Tuo on niin ihana tunne kun löytää jonkun itselle uuden kirjailijan, jonka kirjat osuvat heti mieleen ja sydämeen!!
VastaaPoistaSusa: Niin on! Ihana tunne! Vaikka olen monta hyvää kirjaa viime kuukausina lukenut, niin näissä kyllä on sitä jotakin! Oletko sinä muuten lukenut Kähköstä?
VastaaPoistaIhanaa, että pidät Kähkösestä! Minulla on hänen Kuopio-sarjansa viimeisin kirja vielä lukematta, mutta koetan korjata sen puutteen tässä kevään mittaan.
VastaaPoista♥
Hienosti olet linkittänyt kuvan kera ;D
VastaaPoistaKatja; mulla sitä Neidonkenkää lukuunottamatta omana nyt ne muut, siis neljä ekaa :) Ostin sieltä Suomalaisen kirjakaupan pokkarialelaatikosta, eikä kaduta yhtään!
VastaaPoistaSusa, eikös vaan, vähänkö mie oon ylpeä itsestäni!! :)
Arvaappas mitä...sulla kävi arpaonni, tuuhan blogiini kurkkaamaan!
VastaaPoistaWUHUUUU! Mahtavuutta :)
VastaaPoista